J.S.Meresmaa on menestynyt kirjailija, joka tunnetaan muassa kuusiosaisesta Mifonki-fantasiasarjasta sekä säeromaanista Dodo. JS on yksi kirjailijoista, joka vastasi neljään hänelle esittämääni kysymykseen, jotka käsittelevät lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja erityisesti sen asemaa Suomessa.
Kuva: Outi Puhakka
Kysyin, mitä termi lasten- ja nuortenkirjallisuus herättää ja miten se vertautuu termiin YA (young adult, nuoret aikuiset). JS kuvasi hyvin, mitä YA tarkoittaa meillä Suomessa, ”Suomessa YA:ta käytetään tarkoittamaan hieman muutakin: Yleensä 15+ ikäisistä kertovia, vetäviä lukuromaaneja, joissa voi olla väkivaltaa, päihteitä ja seksiä, ja joissa käsitellään yleensä useita risteäviä aiheita ja teemoja, jotka kiinnostavat myös aikuisyleisöä.”. Tämä on erinomainen kuvaus, jonka itse allekirjoitan täysin. Lanu-termi sen sijaan on JS:n mielestä aivan liian kattava jo pelkkänä käsitteenäkin, koska se sisältää kaikki 0 ja 18 vuoden välillä. JS sanoo, että ”Ikäryhmittely ylipäätään on kirjallisuudessa usein vaikeaa ja turhauttavaa, sillä lukukokemukseen vaikuttavat niin monet asiat ja ”itselle hyvin sopiva kirja” on täysin yksilöllinen asia.”. Ymmärrän tämän osittain, joskin mielestäni jonkinlainen ryhmittely on hyvä olla olemassa jo senkin takia, että vaikka jokainen lukija on yksilö, on syytä turvautua ”keskiarvoon” lukijoiden kyvykkyyden, ymmärryksen ja maailmankuvan suhteen. Ja siltikin tuo ikähaitari tekee esimerkiksi lanu-kirjailijoiden palkitsemisen täysin absurdiksi. Miten muka joku, joka kirjoittaa liuskan verran tekstiä lasten satukirjaan, voisi kilpailla samassa sarjassa sellaisen kanssa, joka on kirjoittanut 300 liuskaisen mystiikkaa, ihmissuhteita ja käänteitä pursuavan juonen maailmoineen?
JS kokee, että kustantamot arvostavat lanua. Ja siltikin tässä on hyvä huomata, että vaikka vuonna 2022 ilmestyi tilastojen mukaan ennätysmäärä lanu-kirjoja, se ei tarkoita, että nuorten ja nuorten aikuisten kirjoja olisi ilmestynyt ennätysmäärä. Minun mielestäni päinvastoin. Minä koen, että taaperoikäisten ja ala-astetta käyvien kohderyhmissä määrät ovat kasvaneet. Olen myös havainnut, vaikka tästä minulla ei mitään tutkimustietoa olekaan, että lastenkirjailijat ovat yhä useammin jotain kautta julkisuudesta tuttuja henkilöitä, kuten nyt vaikka Maaret Kallio. JS nostaa esiin myös näkemyksensä siitä, että nuoret ovat kirjallisuuden kanssa hankalassa asemassa, koska he eivät välttämättä itse kykene hankkimaan haluamiaan kirjoja, emmekä me vanhemmat aina ymmärrä riittävästi tukea lapsiamme lukuharrastuksen kanssa. J
S sanoo, että ”Ja lukemisharrastuksen kanssa kilpailee noin miljoona muuta viihdemuotoa, jotka ovat (muka) helpommin saavutettavia.”. En väitä tietäväni, mitä nuoret nykyisin tekevät tai mitä viihdettä he kuluttavat. Uskon kuitenkin, että Youtube, Tiktok, Snapchat ja muut vastaavat ”nopeasisältöiset” viihdemuodot ovat suosittuja, ja samaan aikaan kuitenkin äänikirjojen suosio kasvaa ja uskoisin, että nuoret kyllä kuuntelisivat vaikka ääninovelleja, jos niitä olisi saatavilla vaikka Spotify:n tyylisissä kanavissa. Se kuitenkin aiheuttaa kirjailijalle ansaintalogiikan suhteen hankaluuksia, mutta se onkin sitten ihan toisen blogitekstin aihe se.
Kuva: Fantacor Ky (luotu NightCafe -alustalla)
Mitä JS kokee, että lanu kaipaa? ”Lanu ei kaipaa oikeastaan mitään muuta kuin arvostusta. Siis oikeaa arvostusta, joka näkyy aikuisten teoissa. Nykytermein siis rahassa.”. Minä väitän, että raha tulee kyllä, kun aikuiset muuttavat toimintatapojaan. Olen itse alkanut viemään lapsiani kirjastoon. He saavat valita jonkun kirjan, ja minä valitsen yhden, jota sitten luen heille. Jos valitsemme kirjan, joka on floppi, niin palautamme sen ja otamme uuden. Ja lisäksi, kun vanhin tyttäreni toivoo omia kirjoja, niin hän voi ”tienata” kirjan lukemalla kirjastosta lainaamansa, ja kun olemme keskustelleet tuosta kirjasta, niin piipahdamme kirja- tai verkkokirjakaupassa. Tässäkin haasteena on se, että minäkään en ole kovin hyvin kartalla, mitä ala-aste ikäisten kirjamarkkinoilla on saatavilla, eikä tiedon kaivaminen ole aina kovinkaan helppoa. Koulut, ainakin koulu, jota tyttäreni käy, tekevät kyllä sen suhteen hyvää työtä, ja sieltä niitä kirjavinkkejä on tullut. Kaikki eivät tule toimimaan, kuten minä, ja siitä syystä nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuuden arvostuksen palauttamiseen tarvittaisiin leveämmät hartiat, kuin pelkät lanu-kirjailijat. Ja tarkoitan nyt alan kattojärjestöjä.
Lanun asema, jos siis puhutaan YA-sektorista, on parantunut vuosien saatossa. JS kertoo, että kustantamot suhtautuvat myönteisesti aikuisille ja nuorille suunnattuun, spekulatiivisen fiktion elementtejä sisältävään kirjallisuuteen. Lanu-kentältä nousee ison yleisön tietoisuuteen teoksia, jotka menestyvät, mutta samaan aikaan alalla vallitseva suurempi kokonaisuus on haastava erityisesti YA-kirjailijoille. JS nostaa haasteina esiin sen, että nuoret eivät lue enää yhtä paljon, kuin ennen, suoratoistopalvelut valtaavat alaa, joka vaikuttaa kirjailijoiden tuloihin suoraan ja se, että näkyvyys tulee tehdä itse sosiaalisen median alustoilla.
Minä itse koen, että kirjailijoiden tulisi muokkautua tämän kaiken muutoksen mukana. Kenties meidän kirjailijoiden pitää kyetä tuottamaan eri alustoille ”nopeampaa kulttuuria”, kuten mainitsemiani novelleja tai novellisarjoja, joiden ansaintalogiikka perustuu enemmänkin somesisällöntuotannosta saatuihin korvauksiin ja kaupalliseen yhteistyöhön, kuin perinteiseen tekijänoikeuskorvaukseen. Lisäksi minä uskon, että digitalisaatio edistää tulevaisuudessa myös kirjailijan asemaa huomattavasti, esimerkiksi käännösten ja äänituotannon kustannusten huomattavana laskuna, ja sehän jättää taas kirjailijalle enemmän viivan alle. Mutta nämä nyt ovat minun ajatuksiani. 🙂
JS nostaa esiin huolen lasten ja nuorten asemasta yhteiskunnassa yleisemmin. Ja minä puolestani haluan korostaa samaa asiaa, sillä mielestäni tuo arvostus vaikuttaa voimakkaasti myös nuortenkirjoihin ja niiden menekkiin. Otin JS:n huomioista kolme sellaista nostoa, jotka alleviivaavat sitä, miten nuoriin ja kaikkeen nuorille suunnattuun suhtaudutaan.
- lastenkirjailijalta kysytään, milloin kirjoitat oikean kirjan
- lanukirjailija, joka julkaisee ensimmäisen aikuistenkirjan, voi osallistua esikoiskirjakisaan
- monet lanupalkinnot ovat muita kuin rahapalkintoja ja usein pieniä suuruudeltaan verrattuna aikuistenpalkintoihin
Kuva: Fantacor Ky (luotu NightCafe -alustalla)
Ymmärrän toki, että nuorille suunnatut asiat eivät aina kohtaa samaa arvostusta, joka meille ”oikeille lukijoille” kirjoitetut teokset saavat, mutta kyllä YA-materiaalilla rahaa saadaan tehtyä vähintään yhtä paljon. Siinä valossa ajatus siitä, että annetaan lanu-kirjailijalle palkinnoksi kukkia ja pokaali, kun samaan aikaan ”oikea kirjailija” saa rahapalkinnon, sylkee nuortenkirjailijaa naamaan. Ja kenties tämä arvostuksen puute johtuu pitkälti siitä, että me aikuiset emme enää osaa palata omiin ajatuksiimme, kun olimme nuoria, vaan kieriskelemme omassa erinomaisuudessamme, kun tiedämme jo kaiken, ja osaamme myös.
Tähän loppuun haluan vielä lainata JS:n sanoman lanukirjallisuudesta. ”Totuus kuitenkin on, että lanukirjallisuus on arvokasta ja tärkeää kirjallisuutta itsessään, enkä usko että se tulee katoamaan mihinkään. Sillä on myös valtava kaupallinen potentiaali, kuten viime vuosikymmenten ilmiöt osoittavat, ja esimerkiksi suomalainen lanu-kirjallisuus myy varsin mukavasti ulkomaille.”. Eläköön kotimainen lanu-kirjallisuus!
Mitenkä sinä, Rakas lukija, arvostat nuorisolle, kenties juuri Sinun jälkikasvulle suunnattua kirjallisuutta? Voisitko kuvitella, että lahjakortin sijaan ostaisit lahjaksi vaikka J.S.Meresmaan teoksen Dodo? Voi olla, että lapsesi ei pidä siitä, mutta voi olla, että juuri tuo kirja tarjoaa hänelle niin voimakkaan elämyksen, että se saa hänet kokemaan maailman täysin uusin silmin. Varmaa kuitenkin lienee se, että uusi huppari ei sitä tee.
Kuva: J.S. Meresmaa
Ja huomioithan, Rakas lukija, että minulla ja JS:llä ei ole minkäänlaista kaupallista yhteistyötä meneillään, kuten ei myöskään minulla ja J.S.Meresmaan kustantajalla, vaan teen tätä puhtaasti rakkaudesta lajiin.
Yhteenvetona vielä:
- Kotimaisessa YA-kirjallisuudessa käsitellään teemoja, jotka kiinnostavat myös aikuisia lukijoita
- Nuoret ja nuortenkirjallisuus kaipaa aikuisilta oikeaa arvostusta, jonka se todella ansaitsee
- Nuortenkirjallisuus on arvokasta ja siinä on valtava potentiaali niin nuorelle, kuin kaupallisestikin
Mikäli haluat tutustua tämän blogisarjan edeltävään osioon, jossa haasteltu kirjailija oli Ilkka Auer, pääset sinne tästä.
Fantasiakirjailija Aapo Leisiö 
One thought on “Nuortenkirjallisuuden arvostus rinnastuu nuorten arvostukseen”