Magdalena Hai on menestynyt kirjailija, joka tunnetaan muun muassa Gigi ja Henry -trilogiasta sekä teoksesta Sarvijumala, joka on tuore lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon voittaja (2023). Hänen teoksensa Kerjäläisprinsessa voitti Kirjava Kettu -palkinnon (2014) ja teos Kolmas sisar oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. Magdalena on yksi kirjailijoista, joka vastasi neljään hänelle esittämääni kysymykseen, jotka käsittelevät lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja erityisesti sen asemaa Suomessa.
Kuva: Toni Härkönen
Magdalena kokee, että lanu-kirjallisuus käy läpi eräänlaista lukijakunnan murrosta, joka hämärtää lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden rajoja. Hän sanoo, että ”YA-kirjoja luetaan yhä nuorempina, mutta toisaalta lastenkirjallisuus kulkee edelleen mukana.” ja jatkaa, että ”Myös paljon lukevat aikuiset ovat rohkaistuneet tarttumaan nuoremmille suunnattuun kirjallisuuteen.”. Minä en tiedä, onko asia näin, ja olen kuitenkin samaa mieltä Magdalenan kanssa siitä, että tämä olisi varsin suotuisaa nuortenkirjallisuuden kannalta. Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa, että luen ja kuuntelen hyvin paljon YA-kirjallisuutta, joskin siihen myötävaikuttanee kiinnostukseni spekulatiiviseen fiktioon, kuten fantasiaan. Olen kuitenkin huomannut, että parhaat palautteet omiin kirjoihini, jotka siis lokeroituvat tuonne YA-osastolle, olen saanut varttuneemmalta lukijakunnalta. Uskon, että monet muutkin YA-kirjailijat ovat kokeneet samaa.
Kuten olen tätä aihetta käsitellessäni monesti itsekin julistanut, myös Magdalena on sitä mieltä, että aikuiset ovat nuortenkirjallisuuden tunnettuuden suurin este. Tämä koskee niin mediaa, juhlapuheita kuin nuorten vanhempiakin. Magdalena sanoo, että ”Aikuisten uskonpuute nuortenkirjallisuuteen sen sijaan on ongelma. Tila, jonka media antaa lasten- ja nuortenkirjallisuudelle on minimaalinen verrattuna aikuistenkirjallisuudelle annettuun tilaan. ”. Suuren median nykytilanteeseen hän vielä lisää, että ”Kulttuuritoimituksissa on viime vuosina jätetty lanu lapsipuolen asemaan ja ilmeisesti tarkemmin asiaa pohtimatta hyväksytty se, ettei varsinaisia ammattitaitoisia lanu-kriitikkoja välttämättä edes ole.”.
Kuva: Fantacor Ky (kuva luotu Nightcafe-studio -alustalla)
No miksi tämä sitten on ongelma? Siitä syystä, että aikuiset eivät saa syvyyttä siihen, mitä on tarjolla. Jos mietitään vaikka Harry Potteria, joka on saanut paljon tilaa aikoinaan julkisuudessa, kun teoksia ja sarjaa on analysoitu ja siitä on kerrottu, niin aikuiset miettivät, että tuon minä haluan antaa lapselleni. Jos näkyvyyttä ei ole, tai se on lyhyt, pintapuolinen raapaisu teokseen, ei mainitun kaltaista reaktiota synny. Ja kun tähän vielä lisätään se, että julkinen keskustelu nuorten lukemattomuudesta on Magdalenaa lainatakseni sitä, että ”Samaan aikaan julkisessa keskustelussa aikuiset tarttuvat hanakasti niihin syihin, miksi nuoret eivät lue, sen sijaan että alkaisivat keskittyä ratkaisuihin. Tartutaan helppoihin väittämiin, kuten että nuorille ei kirjoiteta sitä tai tätä, tai epäillään julkaistavan lanun laatua (tai kirjoittajien ammattitaitoa!) sen sijaan, että tutustuttaisiin tarjontaan ja innostuttaisiin itsekin kirjoista.”, niin soppa on valmis. Nuortenkirjallisuuden arvostus laskee, arvostus nuortenkirjojen kirjailijoita kohtaan laskee ja nuortenkirjojen myynti laskee. Ja vääjäämättä, kun nuorille ei hankita kiinnostavia kirjoja, tai heitä ei viedä kirjastoon lainaamaan niitä kiinnostavia kirjoja, niin lukevien nuorten määrä vähenee.
Ettei mene aivan kivenheittelyksi ja sormella osoitteluksi, niin mikä tähän sitten voisi olla ratkaisuna? Ja nämä ovat siis minun ajatuksiani asiasta.
- Kirjastojen käännöskirjojen lainaus maksulliseksi, vaikka 50 senttiä, jolloin ne tilataan pyynnöstä ja rahoittavat itse itsensä, jotta veronmaksajien rahat käytetään kotimaiseen kirjallisuuteen ja nimikkeitä saadaan kirjastoon enemmän
- Alan kattojärjestöjen panostus julkiseen näkyvyyteen nuorten suosimissa sosiaalisen median kanavissa ja genrellisesti paljon Finlandia-palkintoa kattavampi palkintogaala (vrt Emma-gaala)
- YLE:n voimakkaampi panostus kirjallisuuteen esimerkiksi ihan oman säännöllisen ohjelman muodossa, jossa voisi käsitellä kirjallisuutta laajasti ja rouhia mukaan myös omakustanteita ja pienkustantamoiden julkaisuja eri genreistä ja ikäryhmistä
- Lanun murtaminen lastenkirjallisuuteen, nuortenkirjallisuuteen ja nuortenaikuistenkirjallisuuteen
Magdalena on kanssani ainakin jollain tasolla samaa mieltä tuosta viimeisestä bulletista. Hän sanoo, että ”7-vuotiaat ja 17-vuotiaat lukevat hyvin erilaisia kirjoja. Tämän todellisuuden toivoisin näkyvän myös lanu-kirjallisuuden koko kirjon näkymisessä mediassa ja julkisessa keskustelussa.”. Hän ottaa kantaa myös siihen, kuinka nuortenkirjoja ja genrekirjoja vähätellään. ”Vähätteleviä leimoja eri kirjallisuudenlajeille lyödään tyypillisesti siksi, ettei lajiin ole kunnolla tutustuttu, tai ei osata ajatella niitä sen kautta, mitä ne antavat kohderyhmälleen (vs. omat mieltymykset).”. Tästä olen täysin samaa mieltä. Neljännen kirjani luettuaan isäni sanoi, että nämä on ihan tällaisia viihdyttäviä lastenkirjoja, mutta oletko ajatellut kirjoittaa jotain oikeaa kirjallisuutta jossain vaiheessa? Isäni kommentti kiteyttää koko ajatuksen kunnioituksen ja arvostuksen puutteesta. Hän varmaan halusi tuntea ylpeyttä, että hänen poikansa kirjoittaisi jotain syvällistä ja kriitikoiden ylistämää, eikä näe sitä, kuinka monet nuoret ovat saaneet elämyksiä ja lukemisen riemua minun kirjoittamistani kirjoista. Se on sääli, ja niin todellista. Kenties, jos vaikka YLE:n toimittaja olisi kehunut kirjaa ja kertonut, kuinka paljon sillä on lukijalle annettavaa, niin varmasti isäni näkisi teoksen arvon täysin uudessa valossa.
Kuva: Fantacor Ky (kuva luotu Nightcafe-studio -alustalla)
Ja kun Yleisradioon taas päästiin, niin Magdalena ottaa heidän toimintaansa kantaa sanomalla, että ”Ylellä vaikuttaisi olevan linjana siirtää kirjallisuuden käsittely käytännössä kokonaan podcastien ja radion puolelle. Tässä Yle ei hoida lakisääteistä tehtäväänsä kotimaisen kulttuurin esiin nostamisessa ja esittelyssä.”. Itse en ole asiaa seurannut, joskin nopea hakukone kertoo YLE:n viimeisimmät nuortenkirjallisuutta koskevat otsikot: ”Kiistelty kirjailija J.K.Rowling pääsee ääneen uudessa podcastissa, jota kritisoidaan yritykseksi kiillottaa hänen mainettaan (YLE 1.5.23)”, ”Harry Potter -kirjoista suunnitellaan uutta tv-sarjaa, kertoo amerikkalaismedia (YLE 4.4.23) ja ”Pohjois-Karjalassa houkutellaan kirjastoon ei-lukevia – kirjasto on avoin paikka, karaokehuone, taidenäyttely ja apua arkeen (YLE3.2.23)”. Etsin kenties huonosti, koska naputin vain, että YLE ja nuortenkirjallisuus. Ja kuten huomaatte, niin hyviä nuortenkirjoja vaikka lapsilleen etsivälle tuo haku ei anna yhtään mitään.
Lisäksi tuon haun tulos alleviivaa kirjastoista antamaani ehdotusta. Kotimaisen nuortenkirjallisuuden on todella vaikea pärjätä käännöskirjallisuudelle. Jos YLE:n nuortenkirjallisuutta käsittelevät jutut liittyvät jonkun globaalisti menestyneen kirjailijan pääsyä podcastiin, tuon saman kirjailijan kirjojen uutta tv-sarjaa tai sitä, että kirjastoon houkutellaan ei-lukevia, niin ei se kyllä nosta millään tavalla kunnioitusta tai edes tietoisuutta nuorten- ja YA-kirjojen uutuuksista, laadusta tai valikoimasta.
Onneksi meillä on kuitenkin sosiaalinen media monine eri kanavineen. Itse olen huomannut, että esimerkiksi Facebook on hyvä alusta jakaa tietoa varttuneemmalle väelle, kun samaan aikaan Instagram tavoittaa kirjoista ja niiden arvostelusta kiinnostuneet ja Tiktok sekä Snapchat ovat hyviä kanavia nuorison tavoittamiseen. Ja nuoriso meidän vanhempien on tavoitettava. Magdalena sanoo, että ”Nuorten kanssa tehtävä lukutaitotyö on nyt ensiarvoisen tärkeää, ja se on myös tulevaisuustyötä laajemmin kuin vain kirjallisuuden näkökulmasta. Yhteiskunnan tasolla kirjastot ja kirjastojen rahoitus ovat tässä avainasemassa, samoin kouluissa tehtävä työ.”. Koen asian samoin ja korostaisin tässä vielä vanhempien innostusta ja vastuuta. Ottakaa kirjat muiden lahjaideoiden rinnalle ja antakaa nuorelle mahdollisuus kasvaa lukijaksi ja löytää kirjoista lohtua, elämänohjeita, suvaitsevaisuutta ja viisautta.
Nostan tähän loppuun vielä Magdalenan ajatuksen, että ”Jokaisesta nuoresta ei varmasti tule himolukijaa, mutta tavoitteena täytyy olla, että jokaisella nuorella on mahdollisuus tulla sellaiseksi.”. Suomessa on todella paljon hyvää nuortenkirjallisuutta ja YA-kirjallisuutta. Ja jos ette tiedä, mitä ostaisitte jälkikasvullenne, niin aloittakaa vaikka Magdalenan Gigi ja Henry -trilogiasta, tai vaikka tuoreesta Finlandia-voittajasta.
Kuva: Otava
Miten Sinä, Rakas lukija, uskotko Sinä nuortenkirjallisuuteen ja koetko, että se voisi kiinnostaa jälkikasvua, kummilasta, tuttavan teiniä tai jotain muuta nuorta? Ja koetko, että saat riittävästi tietoa kirjallisuudesta, jotta tietäisit, mitä sillä saralla tapahtuu? Ja jos et, niin mistä toivoisit tietoa saavasi?
Ja huomioithan, Rakas lukija, että minulla ja Magdalenalla ei ole minkäänlaista kaupallista yhteistyötä meneillään, kuten ei myöskään minulla ja Magdalenan kustantajalla, vaan teen tätä, koska uskon nuortenkirjallisuuden nousuun ja siihen, että nousuvesi nostaa kaikkia laivoja.
Mikäli haluat tutustua tämän blogisarjan edeltävään osioon, jossa haasteltu kirjailija oli J.S.Meresmaa, pääset sinne tästä.
Fantasiakirjailija Aapo Leisiö 
One thought on “Onko houkan uskoa luottaa nuortenkirjallisuuden tulevaisuuteen?”