Susanna Hynynen on menestynyt kirjailija, joka tunnetaan teoksista Neonkaupunki ja Neonkaupunki 2 – Spiraalitie. Neonkaupunki voitti Kuvastaja-palkinnon vuonna 2021. Susanna on yksi kirjailijoista, joka vastasi neljään hänelle esittämääni kysymykseen, jotka käsittelevät lasten- ja nuortenkirjallisuutta ja erityisesti sen asemaa Suomessa.
Kuva: Muokkaus Fantacor Ky, kansikuvat Like.fi -sivustolta
Susannalla on hyvin ”yhteiskunnallinen” ja realistinen tapa pohtia asioita. ”Yhteiskunnalliset seikat ovat myös johtaneet siihen, että ”perinteisen mallin” aikuisuuteen kuuluvat asiat, kuten omistuskoti, vakituinen työpaikka ja perhe saavutetaan huomattavasti myöhemmin tai ei milloinkaan, jolloin myös aikuislukijat löytävät samaistumispintaa lanukirjallisuudesta pidempään kuin vaikkapa aiempina vuosikymmeninä.”. Tämä on varsin kiehtova ajatus. Kenties myös tuo samaistumispinta säilyy pidempään, sillä muistan itse, kuinka mietin aikuisten olevan sellaisia vakavia, jotka eivät pelaa tai hassuttele, vaan hoitavat kotia, käyvät töissä ja lukevat elämänkertoja tai vakavia kirjoja. Itse en tunnista tuossa mitään itsestäni, paitsi sen, että käyn töissä, vaikka olenkin jo aikuinen.
Yhteiskunnan yleinen tilanne vaikuttaa Susannan mielestä kirjallisuusalaan muutoinkin vahvasti, ”Yhä vähäisempi joukko lukijoita on valmis maksamaan lukemisesta, kun moni muu tärkeämpi perustarve vie entistä enemmän rahaa arjessa.”. Tämä on varmasti totta, että hankintoja mietitään tarkemmin. Ja kun kauppa käy huonommin, niin se ei voi olla vaikuttamatta siihen, mitä kustantamot julkaisevat ja kuinka paljon. Ja se tarkoittanee voimakkaampaa asemaa saduille ja aikuistenkirjoille.
Minusta tuntuu, että nykypäivänä parhaiten tienaavat kirjailijat ovat sellaisia, jotka ovat mukana television reality- ja visailuohjelmissa. Tai sitten ensin noustaan jotain kautta julkisuuteen ja sitten kirjoitetaan kirja, joka saa heti julkisuutta ja näkyvyyttä. Susanna on kokenut asian seuraavasti, ”Perinteiset mediat ovat jo kauan aikaa sitten siirtyneet teosten arvioinnista juttuihin tekijöiden elämästä, jolloin lehtien tms. Näkyvyys riippuu voimakkaasti siitä onko kirjailijalla itsellään tarjottavana väkevää elämänkokemusta jutunjuureksi ja ylipäätään halua kertoa henkilökohtaisesta elämästään julkisesti.”.
Tämähän johtaa vääjäämättä siihen, että jos haluat näkyvyyttä teoksillesi, niin sinun täytyy vouhottaa itsestäsi, ja sosiaalinen media on siihen oiva alusta. Sosiaalisen median ongelma on kuitenkin siinä, että sisältöä täytyy tehdä paljon ja sitä täytyy tehdä säännöllisesti, että saat osumia, joilla on jotain todellista arvoa. Susanna kokee asian siten, että ”Yhä suurempi siivu kirjailijantyössä onkin päämäärätietoista brändäämistä ja kanssakäymistä suoraan lukijoiden kanssa.”.
Kuva: Fantacor Ky (kuva luotu Nightcafe -alustalla)
Tämä synnyttää ”hassun” ilmiön, jossa hyvä kirjailija ei välttämättä saa näkyvyyttä samalla, kuin juonellisesti ja kielellisesti kehnommat teokset nousevat lukevan kansan feediin, ja vain siksi, että tuo lahjakkaampi kirjailija ei joko halua tai osaa hyödyntää sosiaalisen median potentiaalia. Ja samalla on kuitenkin sanottava, että sosiaalisen median alalla on monia toimijoita, jotka tekevät ihan kohtuulliseen hintaan some-kampanjoita, joiden vaikutus ja näkyvyys voi olla todella hyvää hinta- / laatusuhteeltaan. Ja kuitenkin, vaikka hinta olisi apurahalla kirjoittavan nuortenkirjailijan lompakolle sopivaa, niin silloinkin se vaatii itseltä vaivaa ja heittäytymistä julkisuuteen. Ja jos se ei tunnu itselle sopivalta, niin silloin on pulassa. Pahassa pulassa.
Susanna on sivutoiminen kirjailija, eikä koe omaavansa kompetenssia löytää ratkaisuja lanu-kirjallisuuden haasteisiin. Hän kuitenkin korostaa, että kirjamyynnin ja näkyvyyden haasteet ovat kaikille lajityypeille ja ikäluokille samat. Jokaiselle ei ole paikkaa visailuohjelmassa, eikä jokainen edes halua tunkea itseään julkisuuteen. Ja kun tämä yhdistetään kirja-alan ”murrokseen”, niin kirjallisuudella elämisestä tulee koko ajan haastavampaa. Susanna sanoo, että ”Uudet kirjaformaatit, kuten e-kirja, äänikirja ja näitä myyvät erilaiset lukuaikapalvelut jättävät entistä pienemmän siivun kirjailijalle itselleen.”. Toisin sanoen kirjamyynti vähenee, kilpailu näkyvyydestä kasvaa ja myydyistä kirjoista saatavat tulot romahtaa. Siinä onkin yhtälö, joka tekee kirjailijan urasta tänä päivänä todellisen kutsumusammatin.
Kuva: Fantacor Ky (luotu Nightcafe -alustalla)
Oman mausteensa keittoon tuo vielä sekin, että kirjablogien määrä on romahtanut, ja kirja-arvostelut ovat pintapuolisempia ja nopeampia, jotta ne mahtuvat Instagram-postaukseen tai Tiktok-videoon. Susanna kertoo, että ”Kirja-arvoiden määrä on laskenut tasaisesti aktiivisten kirjoitusvuosieni aikana. Blogien ollessa elinvoimaisia 2010-luvulla arvioita oli vielä enemmän, mutta nyt etenkin pienten kustantamoiden kirjat saavat entistä vähemmän näkyvyyttä.”. Minä olen tästä tietyllä tavalla eri mieltä, sillä vaikka arvosteluja perinteisessä mediassa ei enää ole, niin pienikin kustantamo voi kohtuullisin kustannuksin promota tuotteitaan sosiaalisen median kanavissa, ja minun mielestäni Aula & CO on tästä hyvä esimerkki. Ei Aula & Co nyt ihan pienkustantamo ole, mutta selvästi jättiläisiä pienempi kuitenkin. Heiltä tulee kuitenkin jatkuvasti sellaista sisältöä, joka vilkkuu fiideissä tuon tuostakin. Ja kenties kirjablogien suosion väheneminen on suoraan verrannollista niiden lukijakunnan hiipumiseen. Koko alan ja yhteiskunnan murros ja elämän ”nopeutuminen” varmasti muokkaa myös ihmisten online-tapoja, kuten nyt vaikka foorumien kuihtuminen ja siirtyminen Facebookin kaltaisilla alustoilla toimiviin hyvinkin tarkkarajaisiin ryhmiin.
Ja vaikka tässä nyt on synkistelty ja vedelty ranteita auki, niin Susanna ei koe, että kaikki olisi mennyt huonompaan suuntaan. Hän sanoo, että ”Positiivisena näen kasvavan monimuotoisuuden sateenkaarikirjallisuuden lisääntymisenä. Ja olen hyvin iloinen siitä, että säeromaani näyttää ottaneen paikkansa erityisesti lanugenressä, sillä tämä varmasti toimii innostajana myös muun kotimaisen runouden pariin.”. Minäkin olen liputtanut lanu-kirjallisuuden asemaa eriarvoisuuden tasoittajana ja monimuotoisuuden tulenkantajana. Ja itseasiassa Susannan kirjat, jotka hän on kirjoittanut yhdessä Dess Terentjevan kanssa ovat sateenkaarikirjallisuutta, jossa on muun muassa naisten välisiä suhteita. Ja mikä olisi sen parempi keino avata nuorelle ovi niin omiin ajatuksiin omasta itsestään ja ympäröivän maailman erilaisuuteen, kuin kirjallisuuden kautta. Lukiessa lukija usein samaistuu hahmoihin ja kenties saa sitä kautta ymmärrystä ja empatiaa toisia ihmisiä kohtaan.
Kuva: Fantacor Ky (kuva luotu Nightcafe -alustalla)
Lisäksi Susanna tuntee lämpöä nuorten- ja YA-kirjailijoiden vahvaa yhteisöllisyyttä kohtaan. Hän nostaa esiin muun muassa podcastit, kuten Lohikäärmeradio sekä Youtube-kanavat, kuten For YA ja Sateenkaarikirjoja. Lisäksi sosiaalisessa mediassa järjestetään monenlaisia YA-kirjallisuustapahtumia. Minä olen huomannut saman yhteishengen, mutta toisaalta pelkään, että tuo yhteisö on niin tiivis, että nämä ponnistelut saattavat jäädä suurelta yleisöltä ja medialta huomaamatta.
Mitenkäs Sinä, Rakas lukija, tunnetko yhtään kirjailijaa, joka ei ole myös brändi tai jonkin televisio-ohjelman panelisti? Ja koetko, että kirjat ja kirjallisuus muissa muodoissa on liian kallista ostettavaksi? Ja kuten muissakin blogeissa tämän aiheen ympärillä, niin luulisitko, että lahjakortin tai käteisen sijaan voisit ostaa kummilapselle, ystävän teinille tai sukulaisnuorelle lahjaksi kirjan? Jos koet, että se voisi olla hyvä ajatus, mutta et tiedä, mitä hankkisit, niin hanki Neonkaupunki ja Spiraalitie.
Ja huomioithan, Rakas lukija, että minulla ja Susannalla ei ole minkäänlaista kaupallista yhteistyötä meneillään, kuten ei myöskään minulla ja Susannan kustantajalla, vaan teen tätä, koska uskon nuortenkirjallisuuden nousuun ja siihen, että nousuvesi nostaa kaikkia laivoja.
Mikäli haluat tutustua tämän blogisarjan edeltävään osioon, jossa haasteltu kirjailija oli Magdalena Hai, pääset sinne tästä.
Fantasiakirjailija Aapo Leisiö 